Ideaalimaailmassa…

Pojat ovat tänään puolivuotiaita. Millainen se päivä sitten kahden vauvan kanssa on?
Päivä rytmittyy näin:

– Pojat heräävät 7.30-08
– Tuon jäpikät ylös ja laitan virikepaikoille odottamaan aamiaismaitoa
– Aamupullo noin 8-8:15
– Syönnin jälkeen ollaan hetki virikepaikoilla toisinpäin ja odotellaan josko tulisi aamukakka. Tässä kohtaa käyn laittamassa ilmastelupaikan kuntoon ja haen poikien päivävaatteet tarkistettuani ilmatieteenlaitoksen ennusteen.
– Vien pojat vuorotellen pyllynpesuun ja lasken ilmakylpyjä ottamaan. Tässä kohtaa puen itseni ja sutaisen hiukset kiinni. En ole ehtinyt, enkä jaksanut parturiin.
– Otan vuorotellen pojat vaipanvaihtoon. Jos ulkona on enemmän kuin +13, jätän pelkän vaipan päälle aamun ekalle kärryttelylle. Muuten puen bodyt päälle ja tuon vuorotellen aina jäpikän ylös leikkimatolle ja lattiapaikalle jumppailemaan.
– Poikulit eivät juurikaan viihdy selälleen, vaan kierähtävät nopeasti vatsalleen ja alkavat hamuilla leluja.
– Aamupuuro noin 9-9:15
– Puuron jälkeen vielä tovi virikkeitä ja eka kärrylenkki 9:30-10
– Pojat nukkuvat 12:00 saakka
– Lounasmaito 12:15 ja virikepaikoille tai sittereihin toviksi laskettelemaan, ettei heti nouse ylös
– Leikkiä ja virikkeitä
– Lounassoseet 13:00
– Leikkiä ja virikkeitä ja päivän toinen kärrylenkki klo14
– Pojat nukkuvat klo16 saakka
– Päivämaito 16:15 ja puuro klo17
– Leikkiä ja virikkeitä
– Retki lähikauppaan, mökille tai autolla markettiin, jona aikana pojat ottavat noin 15-20min mikrounet
– Iltaruoka klo19
– Vaippajumppaa ja ilmasteluja, yöpukujen vaihto
– Iltamaito 19:45 ja nukkumaan klo20

Niin. Tämä on siis se skenaario, joka olisi ihana, jos se toteutuisi…
Todellisuudessa tänään esimerkiksi ekalla kärrykeikalla pojat nukkuivat tunnin ja takaisin sisällä oltiin jo yhdentoista aikaan, kun ei kumpikaan enää nukahtanut.
Ennen seuraavaa kärrykeikkaa toimin hikihatussa aktivoijana, leikittäjänä, laulajana, paikasta toiseen siirtelijänä ja vuorotellen sylinä samalla, kun ravasin tekemässä maitoja ja soseita.
Toinen keikka ei juuri mennyt paremmin, kun sille piti lähteä jo klo13. Toinen nukkui ensin 40 minuuttia, heräsi ja ähräsi kärryissä, kunnes vihdoin nukahti vielä 10 minuutiksi. Olimme takaisin sisällä jo kolmen jälkeen.
Ilta oli ihan samanlainen pommi. Lähdimme toivorikkaina autolla Pirkkalan puolelle, josko saisimme kiljukaulat nukahtamaan edes autoon. Useiden tutinlaittojen jälkeen nukahtivat ja nukkuivat kaikki 7 minuuttia.

Ideaalimaailmassa arki sujuisi sutjakkaasti, kun vauvat viihtyisivät virikkeiden äärellä ja jaksaisivat olla mahallaan, nauttisivat maailman ihmettelemisestä ja omasta seurastaan. Todellisuudessa toinen on kuin kuivaa ruutia ja kyllästyy hetkessä ja toinen taas ei fyysisesti ole vielä niin pitkällä, että mahalla olo sujuisi ilman hetken kuluttua alkavaa itkua, kun niska väsyy eikä mihinkään pääse.

Ja illat. Minun pieneen mieleeni ei vain mahdu syitä miksi nuo pikkumiehet eivät nuku kolmatta kertaa, eivät sitten millään. On kokeiltu kolmansia kärryttelyjä, on laitettu pojat adapterilla kaukaloihin, että voisivat samalla katsella ja nukahtaa siihen, mutta ei. On kokeiltu sitteriä ja pimeää makuuhuonetta. Jos toisen saa syliin nukahtamaan, toinen ei tee edes sitä ja valvoo koko illan. Seitsemän aikaan ollaan jo totaalisen kusessa, kun pitäisi yrittää syöttää väsymyksestä kiukuttelevaa vauvaa, mutta kun jos ei saa lihasoseita siinä vaiheessa menemään, tarkoittaa se yön osalta taas totaalisen hävittyä peliä.
Vaikka toisaalta, kaksi kertaa yössä nuo syövät edelleen. Ja eri aikaan tietysti. Saimme pitkään pidettyä pojat synkassa, mutta sitten kun minimiehen korvikejauheen määrä piti puolitoistakertaistaa laahaavan kasvun vuoksi, riittää se energiamäärä hänellä pidempään, kun veljellään. Ensin herää veli puolilta öin, sitten herää mini puoli kaksi ja puoli neljän neljän aikaan syö taas jo isompi ja pienempi viideltä. Että ihan voi siitä ynnäillä kuinka montaa tuntia unta se äidille tarkoittaa…

Kun minulle tullaan hymistelemään, että ”odotappa vaan kun lähtevät liikkeelle”, niin minä tyynesti totean, että mikä tahansa on parempaa kun tämä paska. Arki, jonka täyttää tyytymättömät vauvat, kun omaa kroppaa ei vielä hallitse, missään ei viihdytä hetkeä kauempaa ja seuraa pitää olla koko ajan, yksin on turha jättää edes hetkeksi. Tänään en päässyt edes syömään, kunnes mies lopetti työt ja siirtyi viihdyttäjän paikalle.
Ja ei, ”anna vain heidän olla”, ei ole ratkaisu, koska tyytymättömyyttä ja kyllästymistä ilmaistaan korvia särkevällä huutaisella ja kitinällä. Sellaisella, joka painelee äidin äänihermoissa juuri niitä oikeita nappuloita.

Ennustan tätä tyytymättömyys sirkusta ainakin siihen saakka, kunnes pikkumiehet saavat omat jalat alleen. Silloin ainakin esikoisen kanssa tilanne helpottui, kun nelivedolla rummutettiin menemään pitkin ja poikin.
Onneksi on vielä rappuportitkin paikoillaan. Kirjahylly on pultattu seinään. Isosiskon huoneen liukuoviin hankitaan hakanen ja takan kulmaan kulmasuojat. Sen jälkeen jokainen kerros on poikien vapaata temmellyskentää, koska kuten sanoin, mikä tahansa sotku ja lelujen sekamelska on parempaa kun tämä paska, jossa ei edes syömään pääse ilman, että siitä seuraa infernaalinen vastalauseiden myrsky huudon merkeissä.

Pojat 4kk